Alakulotettuja Tunnelmia

[K. Viikate]

J?lleen on tullut aika todeta se tola
Joka koivuhalon kasvoihin heilauttaa
Joka kivikasan reen p??lle kantaa
Ettei saavu ilo varkain

Yst?vien kesken salaisuuden kauniin s?il?t??n
Ja teot valon arat mattoon k??rit??n
Ettei untuvikkojen siniset silm?t
Kesken kaiken purskahtaisi

Eik? ket??n edes h?vet??

Syksyn tullen karhunkankahalla seitikit kasvaa
Niist? keitto mainen, maukas laitettaan
Jotta loppuisi ainainen kitin? ja n?lk?
Jotta loppuisi t?m? n?yryytetyn
-n?yryytetyn osa